RAAMATTU LÄPI VUODESSA

kesäkuu 3
____________________________________


2Sam 20:14-22:20


14. Tämä kulki kaikkien Israelin heimojen alueiden halki Aabeliin ja Beet-Maakaan. Kaikki bikriläiset* kokoontuivat ja seurasivat häntä sinne saakka.
15. He tulivat ja piirittivät häntä Aabel-Beet-Maakassa luoden kaupunkia vastaan vallin, joka ulottui ulkomuuriin. Jooabin väki teki lisäksi murtamistyötä kukistaakseen muurin.
16. Muuan viisas vaimo huusi kaupungista: "Kuulkaa! Kuulkaa! Sanokaa Jooabille, että hän tulee tänne lähelle voidakseni puhua hänen kanssaan."
17. Kun tämä tuli lähelle, vaimo kysyi: "Oletko sinä Jooab?" Hän vastasi: "Olen". Vaimo sanoi hänelle: "Kuuntele palvelijattaresi sanoja." Hän vastasi: "Minä kuuntelen."
18. Niin vaimo sanoi: "Muinoin oli tapana sanoa: 'On kysyttävä neuvoa Aabelista', ja niin asiat selvisivät.
19. Me olemme rauhallisimpia ja uskollisimpia Israelissa, ja sinä koetat tuhota kaupungin, joka on äiti Israelissa. Miksi sinä tahdot hävittää Herran perintöosan?"
20. Jooab vastasi ja sanoi: "En suinkaan, en suinkaan! En minä tahdo hävittää enkä tuhota.
21. Niin ei ole asia, vaan eräs mies Efraimin vuoristosta, nimeltä Seba, Bikrin poika, on nostanut kätensä kuningas Daavidia vastaan. Luovuttakaa vain hänet, niin minä lähden pois kaupungin edustalta." Vaimo vastasi Jooabille: "Hänen päänsä heitetään sinulle muurin yli."
22. Tämä viisas nainen meni puhumaan asiasta kaupungin asukkaille. He löivät Sebalta, Bikrin pojalta, pään poikki ja heittivät sen Jooabille. Silloin tämä puhalsi pasuunaan, ja sotilaat hajaantuivat kaupungin edustalta kukin kotiinsa. Jooab palasi kuninkaan luo Jerusalemiin.

Daavidin ylimmät virkamiehet

23. Jooab oli Israelin koko sotajoukon ylipäällikkönä, ja Benaja, Joojadan poika, oli kreettien ja pleettien päällikkönä.
24. Adoram oli verotöiden valvojana, ja Joosafat, Ahiludin poika, oli kanslerina.
25. Seja oli kirjurina, Saadok ja Ebjatar pappeina.
26. Myös jaairilainen Iira oli Daavidilla pappina.

21. LUKU

Nälänhätä ja Saulin jälkeläisten teloitus

1. Daavidin aikana oli nälänhätä, jota kesti kolme vuotta peräkkäin. Silloin Daavid etsi Herran kasvoja. Herra vastasi: "Saulin tähden, verivelan alaisen suvun tähden, koska hän surmasi gibeonilaisia."
2. Niin kuningas kutsui gibeonilaiset ja keskusteli heidän kanssaan. Gibeonilaiset eivät olleet israelilaisia, vaan maahan jääneitä amorilaisia. Israelilaiset olivat vannoneet heille valan, mutta Saul oli kiivaillessaan israelilaisten ja Juudan puolesta koettanut tuhota heidät.
3. Daavid kysyi gibeonilaisilta: "Mitä minun on tehtävä teidän hyväksenne, ja millä minun on teidät sovitettava, että te siunaisitte Herran perintöosaa?"
4. Gibeonilaiset vastasivat: "Meidän ja Saulin sekä hänen sukunsa välillä ei ole kysymys hopeasta eikä kullasta, eikä meillä ole valtaa surmata ketään Israelissa." Daavid kysyi: "Mitä sitten vaaditte minua tekemään teidän hyväksenne?"
5. He vastasivat kuninkaalle: "Sen miehen, joka tahtoi tehdä meistä lopun ja hävittää meidät, niin ettei meillä olisi missä olla Israelin koko alueella,
6. sen miehen jälkeläisistä luovutettakoon meille seitsemän miestä teloittaaksemme heidät paaluihin Herralle Saulin, Herran valitun, Gibeassa. Kuningas sanoi: "Minä luovutan."
7. Mefibosetin, Saulin pojan Joonatanin pojan, kuningas kuitenkin säästi Herran valan tähden, joka oli heidän välillään, Daavidin ja Joonatanin, Saulin pojan, välillä.
8. Kuningas otti Rispan, Aijan tyttären, kaksi poikaa, Armonin ja Mefibosetin, jotka tämä oli synnyttänyt Saulille, sekä Meerabin, Saulin tyttären, viisi poikaa, jotka tämä oli synnyttänyt Adrielille, meholalaisen Barsillain pojalle,
9. ja luovutti heidät gibeonilaisten käsiin. Nämä teloittivat heidät paaluihin vuorella Herran edessä, niin että ne seitsemän kuolivat kaikki yhdessä. Heidät surmattiin elonleikkuun ensi päivinä, ohranleikkuun alussa.
10. Silloin Rispa, Aijan tytär, otti säkin ja levitti sen kalliolle. Se oli hänen vuoteenaan elonleikkuun alusta siihen asti, kunnes sade taivaasta vuoti heidän päälleen. Hän ei sallinut taivaan lintujen päivällä eikä metsän eläinten yöllä tulla ruumiiden kimppuun.
11. Kun Daavidille kerrottiin, mitä Rispa, Aijan tytär, Saulin sivuvaimo, oli tehnyt,
12. Daavid meni ja otti Saulin ja hänen poikansa Joonatanin luut Gileadin Jaabeksen miehiltä. Nämä olivat varkain ottaneet ne siltä Beet-Seanin torin muurilta*, jolle filistealaiset olivat heidät ripustaneet surmattuaan Saulin Gilboassa.
13. Hän toi sieltä Saulin ja hänen poikansa Joonatanin luut. Myös paaluihin teloitettujen luut koottiin
14. ja haudattiin yhdessä Saulin ja hänen poikansa Joonatanin luiden kanssa Benjaminin maahan Seelaan, Saulin isän, Kiisin, hautaan. Tämä kaikki tehtiin sen mukaisesti kuin kuningas oli käskenyt. Jumala kuuli sen jälkeen maan rukoukset*.

Daavidin soturien urotöitä

15. Filistealaisten ja Israelin välillä syttyi jälleen sota. Daavid lähti palvelijoineen sotimaan filistealaisia vastaan. Taistelun kestäessä Daavid väsyi.
16. Jisbi-Benob, Raafan jälkeläisiä, jonka keihäs painoi 300 sekeliä* vaskea, ja joka oli puettu uusiin tamineihin, aikoi surmata Daavidin.
17. Silloin Abisai, Serujan poika, tuli hänen avukseen ja löi filistealaisen  kuoliaaksi. Niin Daavidin miehet vannottivat häntä sanoen: "Sinä et saa enää lähteä meidän kanssamme taisteluun, ettet sammuttaisi Israelin lamppua."
18. Sen jälkeen oli taas taistelu filistealaisten kanssa Goobissa. Silloin huusalainen Sibbekai surmasi Safin, joka myös oli Raafan jälkeläisiä.
19. Filistealaisia vastaan oli jälleen taistelu Goobissa. Elhanan, Jare-Ooregimin poika, surmasi Lahmin, gatilaisen Goljatin veljen*, jonka peitsen varsi oli kuin kangastukki.
20. Taas oli taistelu Gatissa. Siellä oli kookas mies, jolla oli kuusi sormea kummassakin kädessä ja kuusi varvasta kummassakin jalassa, yhteensä 24. Hänkin polveutui Raafasta.
21. Kun hän häpäisi Israelia, surmasi hänet Joonatan, Daavidin veljen Simean poika.
22. Nämä neljä polveutuivat gatilaisesta Raafasta. He kaatuivat Daavidin ja hänen palvelijainsa lyöminä.

22. LUKU

Daavidin ylistyspsalmi (Melkein = Ps.18.)

1. Daavid puhui Herralle tämän psalmin sanat sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa ja Saulin vallasta. Hän sanoi:
2. "Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani!
3. Jumala, minun vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, pelastukseni sarvi*, varustukseni ja pakopaikkani, sinä pelastajani, joka vapahdat minut väkivallasta!
4. 'Ylistetty olkoon Herra!', niin minä huudan ja pelastun vihollisistani.
5. Kuoleman aallot piirittivät minut, turmion virrat pelästyttivät minut.
6. Tuonelan* paulat kietoivat minut, kuoleman ansat yllättivät minut.
7. Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa, Jumalaani minä rukoilin. Hän kuuli minun ääneni temppelistään, minun huutoni kohosi hänen korviinsa.
8. Silloin maa huojui ja järisi, taivaan* perustukset järkkyivät. Ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.
9. Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustaan, palavat hiilet hehkuivat hänestä.
10. Hän notkisti taivaan ja astui alas synkkä pilvi jalkojensa alla.
11. Hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, hän näkyi tuulen siipien päältä.
12. Hän pani pimeyden majaksi ympärilleen, synkät vedet, paksut pilvet.
13. Hohteesta, joka kävi hänen edellään, hehkuivat palavat hiilet.
14. Herra jylisi taivaasta, Korkein antoi äänensä kaikua.
15. Hän lennätti nuolia ja hajotti heidät, salamoita, ja kauhistutti heidät.
16. Silloin meren syvyydet tulivat näkyviin, maanpiirin perustukset paljastuivat Herran nuhtelusta, hänen vihansa hengen puuskauksesta.
17. Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä.
18. Hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät.
19. He hyökkäsivät kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni.
20. Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mieltynyt minuun.

____________________________________

Apt 1:1-26

1. LUKU

Alkusanat

1. Edellisessä kertomuksessani minä kirjoitin, arvoisa Teofilus, kaikesta, mitä Jeesus alkoi tehdä ja opettaa
2. siihen päivään asti, jona hänet otettiin ylös. Sitä ennen hän oli Pyhän Hengen kautta antanut käskynsä valitsemilleen apostoleille,
3. joille hän myös kärsimisensä jälkeen monin kiistattomin todistein osoitti elävänsä. Hän näyttäytyi heille 40 päivän aikana ja puhui Jumalan valtakunnasta.

Jeesuksen jäähyväispuhe

4. Ollessaan apostolien kanssa Jeesus käski heitä ja sanoi: "Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan odottakaa Isältä senlupauksen täyttymistä, minkä olette minulta kuulleet.
5. Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä muutamia päiviä tämän jälkeen."
6. Ne, jotka olivat koolla, kysyivät Jeesukselta: "Herra, tänäkö aikana sinä jälleen rakennat Israelille valtakunnan?"
7. Hän vastasi: "Teidän asianne ei ole tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä omassa vallassaan on säätänyt.
8. Kun Pyhä Henki tulee teidän päällenne*, te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajiani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa, Samariassa ja maan ääriin saakka."
9. Kun Jeesus oli sanonut tämän, hänet otettiin ylös heidän nähtensä, ja pilvi vei hänet pois heidän näkyvistään.
10. Kun he hänen mennessään tähysivät taivaalle, heidän luonaan seisoi kaksi valkopukuista miestä.
11. Nämä sanoivat: "Galilean miehet, mitä te seisotte ja katselette taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teiltä taivaaseen, on tuleva samalla tavalla kuin te näitte hänen taivaaseen menevän."
12. He palasivat Jerusalemiin vuorelta, jota kutsutaan Öljymäeksi, ja joka on Jerusalemin lähellä, sapatinmatkan* päässä.

Opetuslapset yläsalissa

13. Tultuaan kaupunkiin he menivät siihen yläsaliin, jossa he tavallisesti kokoontuivat: Pietari, Johannes ja Jaakob, Andreas, Filippus, Tuomas, Bartolomeus, Matteus, Jaakob Alfeuksen poika, Simon Kiivailija, ja Juudas Jaakobin poika.
14. Nämä kaikki pysyivät yksimielisesti rukouksessa naisten ja Marian, Jeesuksen äidin, sekä Jeesuksen veljien kanssa.

JERUSALEMIN ALKUSEURAKUNTA 1:15-8:3

Mattias Juudaan tilalle

15. Eräänä päivänä, kun väkeä oli koolla noin 120 henkeä, Pietari nousi veljien keskellä ja sanoi:
16. "Miehet, veljet, sen Raamatun sanan piti käydä toteen, minkä Pyhä Henki oli Daavidin suulla edeltä puhunut Juudaasta, joka rupesi Jeesuksen vangitsijain oppaaksi.
17. Hän kuului meidän joukkoomme ja oli saanut osalleen tämän palveluviran.
18. Väärintekonsa palkalla hän hankki itselleen maapalstan, ja suistuessaan alas hänen vatsansa halkesi niin että kaikki hänen sisälmyksensä valuivat ulos.
19. Tämä tuli kaikkien Jerusalemin asukasten tietoon. Niin se maapalsta sai heidän kielellään nimen Hakeldama, se on Veripelto.
20. Psalmien kirjassa ovat sanat: 'Tulkoon hänen talonsa autioksi, älköönkä siinä olko asukasta', ja: 'Ottakoon toinen hänen kaitsijantehtävänsä'.
21. On siis valittava yksi niistä miehistä, jotka ovat vaeltaneet kanssamme kaiken sen ajan, minkä Herra Jeesus eli ja vaikutti luonamme,
22. Johanneksen kasteesta alkaen siihen päivään, jona hänet otettiin luotamme ylös. Hänen on tultava Jeesuksen ylösnousemuksen todistajaksi meidän kanssamme."
23. Ehdolle pantiin kaksi, jotka olivat: Joosef, toiselta nimeltään Barsabbas, lisänimeltä Justus, ja Mattias.
24. Sitten he rukoilivat: "Herra, sinä, joka tunnet kaikkien sydämet, osoita, kumman näistä kahdesta olet valinnut
25. siihen palvelutehtävään ja apostolinvirkaan, mistä Juudas luopui mennäkseen omaan paikkaansa."
26. He heittivät näistä arpaa, ja arpa lankesi Mattiaalle. Hänet luettiin niiden yhdentoista kanssa apostolien joukkoon.

____________________________________

Ps 121:1-8

121. PSALMI

Herra on varjelijasi

1. Matkalaulu.
Minä nostan silmäni vuoria kohti: Mistä tulee minulle apu?
2. Minulle tulee apu Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan.
3. Hän ei salli sinun jalkasi horjua, sinun varjelijasi ei torku.
4. Hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku.
5. Herra on sinun varjelijasi, Herra on suojaava varjosi oikealla puolellasi.
6. Päivällä ei aurinko polta sinua eikä kuu yöllä.
7. Herra varjelee sinut kaikesta pahasta, hän varjelee sinun sielusi.
8. Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi nyt ja ainiaan.

____________________________________

Snl 16:18


18. Kopeus käy kukistumisen edellä, ylpeys lankeemuksen edellä.