RAAMATTU LÄPI VUODESSA

kesäkuu 7
____________________________________


1Kun 2:1-3:3

2. LUKU

Daavidin viimeiset ohjeet Salomolle

1. Kun lähestyi aika, jolloin Daavidin oli kuoltava, hän sanoi pojalleen Salomolle:
2. "Minä menen kaiken maailman teitä. Ole luja ja ole mies.
3. Noudata Herran, Jumalasi, määräyksiä, niin että vaellat hänen teitään ja noudatat hänen säädöksiään, käskyjään, lakejaan ja liittoaan, niin kuin on kirjoitettuna Mooseksen laissa, että menestyisit kaikessa, mitä teet, ja kaikkialla, minne käännyt,
4. että Herra täyttäisi sanansa, minkä hän puhui minusta: 'Jos poikasi valvovat teitään, niin että vaeltavat minun edessäni uskollisesti, koko sydämestään ja sielustaan, niin mies sinun suvustasi on aina oleva Israelin valtaistuimella'.
5. Sinähän tiedät, mitä Jooab, Serujan poika, on tehnyt minulle, ja tiedät myös, mitä hän teki kahdelle Israelin sotapäällikölle, Abnerille, Neerin pojalle, ja Amasalle, Jeterin pojalle: Kuinka hän murhasi heidät, vuodattaen sotaverta rauhan aikana ja tahraten sotaverellä vyönsä, joka hänellä oli vyötäisillään, ja kenkänsä, jotka hänellä oli jaloissaan.
6. Tee nyt viisautesi mukaan äläkä anna hänen harmaiden hapsiensa mennä rauhassa alas hautaan.
7. Mutta gileadilaisen Barsillain pojille osoita ystävyyttä, niin että he saavat olla pöydästäsi syövien joukossa, sillä hekin tulivat minun avukseni, kun pakenin veljeäsi Absalomia.
8. Luonasi on myös Bahurimista oleva benjaminilainen Siimei, Geeran poika, joka hirveillä sadatuksilla kiroili minua, kun olin menossa Mahanaimiin. Kun hän tuli minua vastaan alas Jordanille, minä vannoin hänelle Herran kautta ja sanoin: 'Minä en surmaa sinua miekalla'.
9. Mutta älä sinä jätä häntä rankaisematta. Olethan viisas mies ja tiedät, mitä hänelle teet saattaaksesi hänen harmaat hapsensa verisinä hautaan."

Daavid kuolee ja haudataan

10. Sitten Daavid meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin.
11. Aika, minkä Daavid hallitsi Israelia, oli 40 vuotta: Hebronissa hän hallitsi 7 vuotta ja Jerusalemissa 33 vuotta*.

Salomo ja Adonia

12. Salomo istui isänsä Daavidin valtaistuimelle, ja hänen kuninkuutensa tuli hyvin vahvaksi.
13. Adonia, Haggitin poika, tuli Batseban, Salomon äidin, luo. Tämä kysyi: "Rauhaako sinun tulosi tietää?" Hän vastasi: "Rauhaa."
14. Hän jatkoi: "Minulla on asiaa sinulle." Batseba vastasi: "Puhu."
15. Niin hän sanoi: "Sinä tiedät, että kuninkuus oli minun, ja että koko Israel oli kääntänyt katseensa minuun, että minusta tulisi kuningas. Mutta sitten kuninkuus meni minulta ja joutui veljelleni. Herrasta oli sen meno hänelle.
16. Yhtä minä nyt sinulta pyydän. Älä sitä minulta kiellä." Hän vastasi: "Puhu."
17. Adonia sanoi: "Puhu kuningas Salomolle, että hän antaisi minulle suunemilaisen Abisagin vaimoksi. Sinulta hän ei sitä kiellä."
18. Batseba vastasi: "Hyvä. Minä puhun kuninkaalle sinun puolestasi."
19. Batseba meni kuningas Salomon luo puhumaan Adonian puolesta. Kuningas nousi ja meni häntä vastaan, kumarsi häntä ja istui valtaistuimelleen. Myös kuninkaan äidille asetettiin istuin, ja tämä istui hänen oikealle puolelleen.
20. Batseba sanoi: "Minulla on sinulle pieni pyyntö, älä sitä minulta kiellä." Kuningas sanoi hänelle: "Pyydä, äiti, minä en sinulta kiellä."
21. Niin hän sanoi: "Annettakoon suunemilainen Abisag veljellesi Adonialle vaimoksi."
22. Kuningas Salomo vastasi äidilleen: "Miksi pyydät vain suunemilaista Abisagia Adonialle? Pyydä hänelle myös kuninkuutta (hänhän on minun vanhin veljeni), hänelle, pappi Ebjatarille ja Jooabille, Serujan pojalle."
23. Kuningas Salomo vannoi Herran kautta: "Jumala rangaiskoon minua nyt ja vasta, jollei Adonia saa hengellään maksaa sitä, että on puhunut näin.
24. Niin totta kuin Herra elää, joka on vahvistanut ja asettanut minut isäni Daavidin valtaistuimelle ja joka lupauksensa mukaan on vahvistanut sen suvulleni: Adoniaa on tänä päivänä rangaistava kuolemalla."
25. Kuningas Salomo lähetti Benajan, Joojadan pojan, lyömään hänet kuoliaaksi. Niin hän kuoli.
26. Pappi Ebjatarille kuningas sanoi: "Mene maatilallesi Anatotiin, sillä sinä olet kuoleman oma. En minä sinua nyt surmaa, koska olet kantanut Herran Jumalan kasukkaa isäni Daavidin edessä ja kärsinyt kaikkea, mitä isäni on kärsinyt."
27. Näin Salomo karkotti Ebjatarin olemasta Herran pappina ja täytti sen sanan, minkä Herra oli Siilossa puhunut Eelin suvusta.

Salomo ja Jooab

28. Sanoma tästä tuli Jooabille, joka oli liittynyt Adoniaan, vaikka ei ollutkaan liittynyt Absalomiin. Hän pakeni Herran pyhäkköön ja tarttui alttarin sarviin.
29. Kuningas Salomolle ilmoitettiin: "Jooab on paennut Herran liitonmajaan ja on alttarin ääressä." Salomo lähetti Benajan, Joojadan pojan, ja käski: "Mene ja lyö hänet kuoliaaksi."
30. Benaja meni Herran majaan ja sanoi hänelle: "Näin käskee kuningas: 'Tule ulos'." Mutta Jooab vastasi: "En, tässä minä kuolen." Benaja palasi kertomaan siitä kuninkaalle ja sanoi: "Näin Jooab puhui, ja näin hän vastasi minulle."
31. Kuningas sanoi hänelle: "Tee hänen sanansa mukaan, lyö hänet kuoliaaksi ja hautaa hänet, että poistaisit minusta ja isäni perheestä Jooabin vuodattaman viattoman veren.
32. Herra antakoon hänen verensä tulla hänen oman päänsä päälle, koska hän löi kuoliaaksi kaksi miestä, jotka olivat häntä hurskaammat ja paremmat, tappaen heidät miekalla isäni Daavidin siitä tietämättä: Abnerin, Neerin pojan, Israelin sotapäällikön, ja Amasan, Jeterin pojan, Juudan sotapäällikön.
33. Heidän verensä tulkoon ainiaaksi Jooabin ja hänen jälkeläistensä pään päälle. Mutta Daavidilla ja hänen jälkeläisillään, hänen suvullaan ja valtaistuimellaan olkoon ainainen rauha Herralta."
34. Benaja, Joojadan poika, meni ja löi Jooabin kuoliaaksi. Hänet haudattiin omaan taloonsa erämaahan.
35. Kuningas asetti Benajan, Joojadan pojan, hänen sijaansa sotaväen päälliköksi. Pappi Saadokin kuningas asetti Ebjatarin tilalle.
36. Sen jälkeen kuningas lähetti kutsumaan Siimein ja sanoi hänelle: "Rakenna itsellesi talo Jerusalemiin ja asu siellä menemättä sieltä minnekään.
37. Sinä päivänä jona lähdet sieltä ja menet Kidronin laakson poikki, sinun, tiedä se, on totisesti kuoltava. Veresi on tuleva oman pääsi päälle."
38. Siimei sanoi kuninkaalle: "Hyvä on. Niin kuin herrani, kuningas, on puhunut, niin on palvelijasi tekevä." Siimei asui Jerusalemissa pitkän aikaa.
39. Mutta kolmen vuoden kuluttua Siimeiltä karkasi kaksi palvelijaa Aakiin, Maakan pojan, Gatin kuninkaan, luo. Siimeille ilmoitettiin: "Palvelijasi ovat Gatissa."
40. Niin Siimei nousi, satuloi aasinsa ja lähti Aakiin luo Gatiin etsimään palvelijoitaan. Siimei meni ja toi palvelijansa Gatista.
41. Kun Salomolle ilmoitettiin, että Siimei oli mennyt Jerusalemista Gatiin ja tullut takaisin.
42. Kuningas lähetti kutsumaan Siimein ja sanoi hänelle: "Enkö minä vannottanut sinua Herran kautta ja varoittanut sinua: 'Sinä päivänä jona sinä poistut täältä muuanne, tiedä, että sinun on totisesti kuoltava'? Sinä sanoit minulle: 'Hyvä on. Minä olen kuullut'.
43. Miksi et ole pitänyt Herran valaa etkä käskyä, minkä sinulle annoin?"
44. Kuningas jatkoi: "Sinä tiedät tunnossasi kaiken pahan, minkä olet tehnyt isälleni Daavidille. Herra kääntää tekemäsi pahan omaan päähäsi.
45. Mutta kuningas Salomo on oleva siunattu, ja Daavidin valtaistuin on oleva ainiaan vahva Herran edessä."
46. Kuningas käski Benajaa, Joojadan poikaa, menemään ja lyömään Siimein kuoliaaksi. Niin tämä kuoli. Kuninkuus oli nyt vahvasti Salomon käsissä.

3. LUKU

Salomo nai faraon tyttären

1. Salomo otti faraon tyttären vaimokseen ja tuli niin Egyptin kuninkaan vävyksi. Hän vei tämän Daavidin kaupunkiin, kunnes oli saanut rakennetuksi oman linnansa, Herran temppelin ja Jerusalemin ympärysmuurin.

Uhripalvelus Gibeonissa

2. Kansa uhrasi uhrikukkuloilla, koska Herran nimelle omistettua temppeliä ei vielä oltu rakennettu.
3. Salomo rakasti Herraa ja vaelsi isänsä Daavidin käskyjen mukaan. Hän uhrasi ja suitsutti kuitenkin kukkuloilla.

____________________________________

Apt 5:1-42

5. LUKU

Ananias ja Safiira

1. Muuan Ananias-niminen mies ja hänen vaimonsa Safiira myivät maatilan.
2. Vaimonsa tieten mies kätki osan hinnasta, ja osan hän toi ja pani apostolien jalkojen juureen.
3. Pietari sanoi: "Ananias, miksi annoit Saatanan täyttää sydämesi, niin että koetit pettää Pyhää Henkeä salaten osan maatilan hinnasta?
4. Eikö se myymätönnä ollut sinun omasi, ja eikö myynnin jälkeenkin sen hinta ollut sinun? Miksi päätit sydämessäsi tämän tehdä? Et sinä ole valehdellut ihmisille, vaan Jumalalle."
5. Kun Ananias kuuli nämä sanat, hän kaatui kuolleena maahan. Suuri pelko valtasi kaikki, jotka olivat tätä kuulemassa.
6. Nuoria miehiä nousi ja kääri ruumiin vaatteeseen, kantoi pois ja hautasi hänet.
7. Noin kolmen hetken kuluttua hänen vaimonsa tuli sisään tietämättä, mitä oli tapahtunut.
8. Pietari kysyi häneltä: "Sano minulle: siihenkö hintaan te myitte maatilan?" Hän vastasi: "Kyllä, juuri siihen hintaan."
9. Pietari sanoi hänelle: "Miksi te yksissä tuumin ryhdyitte kiusaamaan Herran Henkeä? Katso, niiden jalat, jotka hautasivat miehesi, ovat oven takana, ja he kantavat sinutkin pois."
10. Nainen kaatui samassa kuolleena Pietarin jalkojen eteen. Sisään tullessaan nuorukaiset tapasivat hänet kuolleena, kantoivat pois ja hautasivat hänet miehensä viereen.
11. Suuri pelko valtasi koko seurakunnan ja kaikki ne, jotka tästä kuulivat.

Voimatekoja ja ihmeitä

12. Apostolien kätten kautta tapahtui kansan keskuudessa monia tunnustekoja ja ihmeitä. Kaikki [uskovat] olivat yksimielisesti koolla Salomon pylväikössä.
13. Ketkään muut eivät uskaltaneet liittyä heihin, mutta kansa piti heitä suuressa arvossa.
14. Herraan uskovia karttui yhä enemmän, suuret joukot sekä miehiä että naisia.
15. Sairaita kannettiin kaduillekin ja pantiin vuoteille ja paareille, että Pietarin kulkiessa edes hänen varjonsa sattuisi johonkuhun heistä.
16. Myös kaupungeista Jerusalemin ympäriltä tuli paljon kansaa. He toivat sairaita ja saastaisten henkien vaivaamia, ja kaikki nämä tulivat terveiksi.

Apostolit vangitaan

17. Silloin ylimmäinen pappi ja kaikki hänen puolellaan olevat saddukeusten lahkoon kuuluvat joutuivat kiihkon valtaan.
18. He kävivät käsiksi apostoleihin ja panivat heidät yleiseen vankilaan.
19. Mutta yöllä Herran enkeli avasi vankilan ovet, vei heidät ulos ja sanoi:
20. "Menkää, seisokaa ja julistakaa temppelissä kansalle kaikki tämän elämän sanat."
21. Sen kuultuaan he menivät päivän koittaessa temppeliin ja opettivat.

Apostolit Neuvoston edessä

Ylimmäinen pappi kannattajineen kutsui Neuvoston ja israelilaisten vanhimmat kokoukseen, ja he lähettivät noutamaan apostolit vankilasta.
22. Vankilaan tultuaan oikeudenpalvelijat eivät kuitenkaan löytäneet heitä sieltä. He palasivat ja kertoivat:
23. "Me havaitsimme kyllä vankilan hyvin tarkasti suljetuksi ja vartijat seisomassa ovien edessä. Mutta avatessamme sen me emme sisältä löytäneet ketään."
24. Kun temppelin vartioston päällikkö ja ylipapit kuulivat nämä sanat, he eivät tienneet, mitä ajatella, ja mitä tästä tulisi.
25. Joku tuli silloin ja sanoi heille: "Miehet, jotka te panitte vankilaan, seisovat temppelissä opettamassa kansaa."
26. Silloin päällikkö meni oikeudenpalvelijain kanssa ja nouti heidät, ei kuitenkaan väkisin, sillä he pelkäsivät, että kansa kivittäisi heitä.
27. He toivat heidät ja asettivat Neuvoston eteen. Ylimmäinen pappi kuulusteli heitä
28. ja sanoi: "Me olemme jyrkästi kieltäneet teitä opettamasta tässä nimessä. Te olette kuitenkin täyttäneet Jerusalemin opetuksellanne ja tahdotte saattaa tuon miehen veren meidän päällemme."
29. Pietari ja muut apostolit vastasivat: "Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.
30. Meidän isiemme Jumala on herättänyt Jeesuksen, jonka te ripustitte puuhun ja surmasitte.
31. Jumala on korottanut hänet oikealle puolelleen Päämieheksi ja Vapahtajaksi antamaan Israelille parannusta ja syntien anteeksiantamusta.
32. Me olemme kaiken tämän todistajia, niin myös Pyhä Henki, jonka Jumala on antanut niille, jotka häntä tottelevat."
33. Tämän kuullessaan he raivostuivat ja tahtoivat tappaa heidät.

Gamalielin varoitus

34. Silloin Neuvostossa nousi eräs fariseus, nimeltä Gamaliel, lainopettaja, jota koko kansa piti arvossa. Hän käski viedä miehet vähäksi aikaa ulos
35. ja puhui Neuvostolle: "Israelin miehet, harkitkaa tarkoin, mitä aiotte tehdä näille miehille.
36. Ennen näitä päiviä nousi Teudas, sanoen jokin olevansa, ja häneen liittyi noin 400 miestä. Hänet surmattiin, hänen kannattajiensa joukko hajosi ja hävisi jäljettömiin.
37. Hänen jälkeensä nousi Juudas Galilealainen verollepanon aikoihin*. Hän vietteli kansaa puolelleen, mutta sai surmansa, ja häneen liittyneet hajotettiin.
38. Nyt minä sanon teille: pysykää erillänne näistä miehistä ja antakaa heidän olla. Jos näet tämä hanke tai teko on ihmisistä, se raukeaa tyhjään.
39. Mutta jos se on Jumalasta, te ette voi heitä kukistaa. Varokaa, ettei teidän ehkä havaittaisi sotivan itseään Jumalaa vastaan." He noudattivat hänen neuvoaan.
40. Kutsuttuaan apostolit sisään he ruoskittivat heitä, kielsivät heitä puhumasta Jeesuksen nimessä ja päästivät heidät menemään.
41. Apostolit lähtivät Neuvostosta iloisina siitä, että heitä oli pidetty arvollisina kärsimään häväistystä Jeesuksen nimen tähden.
42. He eivät lakanneet, vaan opettivat joka päivä temppelissä ja kodeissa, julistaen evankeliumia Kristuksesta Jeesuksesta.

____________________________________

Ps 125:1-5

125. PSALMI

Herra suojelee kansaansa

1. Matkalaulu.
   Jotka Herraan turvaavat, ovat kuin Siionin vuori: se ei horju, vaan pysyy ainiaan.
2. Vuoret ympäröivät Jerusalemia, ja Herra ympäröi kansaansa nyt ja ainiaan.
3. Jumalattomuuden valtikka ei saa vallita vanhurskasten arpaosaa, että vanhurskaat eivät ojentaisi käsiään vääryyteen.
4. Herra, anna hyvää hyville ja oikeamielisille.
5. Mutta mutkaisille teilleen poikkeavat Herra tuhotkoon yhdessä väärintekijöiden kanssa.
   Rauha ja menestys Israelille!

____________________________________

Snl 16:25


25. Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie.